Teoksesta Minä olen hänen asuinsijansa
Syreenien kuivuneet kukat
pyörivät jaloissa,
niitä katsellessa
toivon minäkin
aikaa ja paikkaa,
ne pyörivät
kuihtuneet kukat
ne sentään ovat,
minä olin alkanut
unohtaa kaiken pois.
Tässä talvessa on
monenmoista yritystä.
Nuokin miehet. Siirtävät
trumpetteja, rumpuja ja kaiuttimia
pitkin liukasta kalliota saareen,
pitkin liukasta kalliota
voi kyllä joutua siirtämään
niin kauan että unohtaa,
mitä siirtää
illalla trumpetin ääntä
pitkin mustaa vettä.
Helsingissä on kääntöraiteita keskeisissä paikoissa. Käyn
kääntymässä Tähtitorninmäellä. Siellä kääntyy aina. Sotatalvena kääntyy,
kuolemassa. Routa kääntää kivet, jotka asetimme pensaan alle.
Teoksesta Kuusilla mittaan aikaa
On tosi kiinnostavaa olla täällä; kohisee,
solisee, on puhetta; on kesken asiassa ja
joku istuu viereen, lähtee siitä sitten. Näin
voi sietää aikaa.
Jos pitää valita
niityn ja sillä
kulkevan kesken
valitsen niityn.
Ihminen, joka
ylittää niittyä
voi loppua
koska hyvänsä,
hän ei enää nouse.
Runebergin ja Kiven niittyrunoja lukiessa
sateisena heinäkuun päivänä.
Mind your step!
Varo ajattelemasta puita
myötätuntoisina olioina.
Varo että ne osallistuisivat.
Pidä huolta.
On traagista,
jos ei erota pastissia ja
arkitodellisuuden kuvausta.
Kuusien luona seisominen
ei ole romanttinen idylli
vaan asiallista mittausvälineen
luo hakeutumista.
Teoksesta Jäätyväinen
Pihalla huudetaan taas Kaukoa
joka on syventynyt leikkeihinsä eikä kuule.
Kauko on hyvä nimi.
Kauko näkee niitä kuvissa usein,
muovipusseihin takertuneita siivekkäitä.
Mitä mietit pieni poika?
Entiset kaukot ovat vanhoja tai he ovat jo muualla.
Kaukosta kaukoon on vuosi.
Minun mieli menee lukkoon, kun ajattelen näitä.
Sinun kanasi tepastelevat
likomärkinä lokakuun puutarhassa
ne haluavat viettää päivänsä
ulkona, vaalitut kasvit valaisevat
lamppuina pihaa, vaalitut kanat
tepastelevat likomärkinä ja
tyytyväisinä, sillä on lempeä
sää ja valaistus on rauha maassa
on rauha ja näkee kuin ne olisivat
tässä kämmenellä.
maanosa on peittynyt lumeen
​
joutunut pois koko maanosasta
mutta ei tiedä sitä
​
on niin
​
.hhhh
Teoksesta Kesannoida, säkenöidä
Pienet ova lähellä maata,
katsotaan tuonne metsään,
siellä kasvaa aivan matalaa
sammalta ja jäkälää ja varpuja.
Katsotaan tuonne maa-artisokkaviljelmille,
niiden korkeuteen pieni peittyy,
hänestä ei näy edes päälakea,
hevonenkaan ei näy varsien takaa.
​
​
Porstokamar, tupakamar, vintkamar.
Varoen kuljetaan, ei jälkiä meistä, ei muistakaan.
Palataan taaksepäin paskan käyttöön, tai sonnan.
Isoäiti heitti sen sontluukkuhu, me kasvimaalle.
Miten voi ilmaista samalla kielellä
kärsimystä ja pahuutta
ja suden ja hirven ja linnun
ja valon, joka palaa, kun on kotona
kieli menee päin petoa tajuamatta, että se on peto.
​
​
​
On tultu moniin paikkoihin ja tuloksiin,
vaikka oikeastaan vain yhteen.
Että ollaan siellä, missä kurjetkin.
Että pysytään. Liidellään kelvottomien aikojen halki,
poneeros, kelvoton.